Olen jo pitkään miettinyt, pitäisikö minun hakeutua psykologin puheille. Päällisin puolin kaikki on hyvin, mutta silti jossakin mielen perukoilla painava ahdistus ei jätä minua rauhaan. En tiedä, mistä se johtuu enkä oikein osaa yhdistääkään sitä mihinkään. En osaa edes kuvailla, mistä on kyse. Netin masennustestit määrittelivät minua lievästi masentuneeksi, mutten jotenkin osaa ajatella, että olisin masentunutkaan. On vain niin paljon asioita, jotka painavat yhtäaikaa ja saavat minut painumaan kasaan.

Saako apua hakea, vaikkei varsinaisesti olisi mitään hätää? Vaikkei kohtaisi perheväkivaltaa eikä olisi syrjäytynyt eikä olisi muutakaan konkreettista ongelmaa? Jos haluaisi vain jutella jonkun kanssa, jota ei oikeastaan tunne, mutta jolle voisi puhua vapaasti. Jonkun joka olisi asiantuntija ja joka ohjaisi oikeaan suuntaan. Kavereille voi tietenkin joskus purkautua, muttei se ole sama asia. Eihän niitäkään voi loputtomasti vaivata ja käyttää hyväkseen. Eikö sitä usein sanota, että apua pitäisi hakea ajoissa, ennen kuin tilanne pahenee?

Mitä minä teen?