Viikolla laskee päiviä siihen, että on viikonloppu. Ajattelee, että silloin on aikaa rentoutua ja levähtää. Rästitöitäkin on hyvä siirtää viikonlopulle, kun silloinhan on loputtomasti aikaa tehdä vaikka mitä. Pikkuhiljaa töiden lista kasvaa ja kasvaa, mutta mitäs tuosta - viikonloppunahan ehtii!

Sitten koittaa se kauan kaivattu viikonloppu. Ennen kuin ehtii edes ajatella, mitä kaikkea pitikään tehdä, onkin jo sunnuntai-ilta. Ja kasa rästitöitä odottamassa. Miten sitä kuvitteleekin, että tämmönen ihminen kuin minä, joka tarvitsen pienenkin työn suorittamiseen normaalia enemmän aikaa, pystyy suoriutumaan koko viikon töistä kahdessa vaivaisessa päivässä?

Loppujen lopuksi siinä käy niin, että suurinosa töistä lykkääntyy taas seuraavaan viikonloppuun, jolloin varmasti kerkeää.