Istun tässä ja tuijotan peilikuvaani. Tuijotan ja tuijotan, mutten tunnista sitä tyttöä, joka sieltä tuijottaa takaisin. Se näyttää samalta kuin aina ennenkin, mutta silmien takana on jotakin, mikä tekee koko olemuksen vieraaksi. Yritän hymyillä kuvalle, mutta se vain irvistää ivallisesti takaisin ilman onnellisuuden häivääkään, kuin sanoakseen: "Luuletko todellakin, että teeskennelty hymy peittää alleensa kaiken? Luuletko, ettei todellisuus paista läpi?"